Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Leonia

virtuaalihevonen / a sim-game horse | kuva © CherieCC BY-NC 2.0 | luonnekuvaus © Jens (VRL-14744)

KTK-II, KRJ-I, ERJ-I
Nimi Leonia, "Leona" Rotu, sukupuoli suomenhevonen, tamma
Syntymäaika 15.08.2016, 11-vuotias Säkäkorkeus, väri 158cm, tummanruunikko
Rekisterinumero VH17-018-1240 Omistaja Hazel (VRL-14333)
Painotus yleispainotus Kasvattaja Anna Mellilä
Koulutustaso re. 100cm / ko. Helppo A / Helppo Maahantuoja Viiru

20.05.2018 KTK-II (18 + 17 + 18 + 17 = 70p.)
15.03.2019 
KRJ-I (6 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101p.)
30.04.2019 
ERJ-I (6 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101p.)

Leonan myynti-ilmoituksen nähdessäni kiinnostuin tammasta erityisesti ulkonäön ja suvun puolesta. Matka oli ihan kiitettävän pitkä lähtiessäni ajamaan Keski-Suomeen myytäviä hevosia koeratsastamaan, joten eihän sieltä nyt voinut lähteä tyhjin käsin. Leona sitä paitsi osoittautui varsin miellyttäväksi hevoseksi myös ratsastaa - tamma oli hyvin herkkä ja kuuliainen. Leonalla oli muutama koulustartti alla, jotka se oli entisen omistajansa, Elisan kanssa kilpaillut. Nuorikon kanssa siis päästiin hyvään vauhtiin treenaamisen ja kilpailemisen puolesta, kun se saapui Kaihovaaraan Moskan kanssa. Ujolla Leonalla oli jonkin aikaa vähän vaikeuksia sopeutua uuteen kotiinsa, mutta entisen omistajan oli luovuttava tammasta hevoskantaa vähentäessään omasta tallistaan. Onneksi tamma sai hyvän kaverin Hillasta, joka auttoikin huomattavasti Leonaa rohkaistumaan.

Leonia on kuvankaunis tummanrautias suomenhevostamma, joka kaikkien hurmaamisen sijaan ennemminkin piileskelee jossain turvassa. Tai ei välttämättä piileskele vaan tarkistaa tilanteen turvallisuuden jostain kauempaa. Leona on vähän arka ja yleensä uusille asioille hitaasti lämpenevä, mutta kuitenkin hyvin kiltti ja fiksu neiti. Tamma ei ole varsinaisesti pelokas tai yliarka, mutta Leona tuntuu pitävän hyvin paljon tutusta ja turvallisesta, sekä uusien tilanteiden analysoinnista. Leonan kanssa parhaiten pärjää käsittelijä, joka ymmärtää naisen mielenaloja, eikä patistele turhaan.

Yleisesti ottaen tämä säikymmän puoleinen tamma on herkkä erilaisille yllättäville tai koville äänille. Leonan pasmat menevät sekaisin välillä pressun rapinasta, mutta oikeastaan taattu järkytyksen aihe on tavallista kovemmat äänet. Näitä kuullessaan tamma yleensä kavahtaa johonkin suuntaan tai hätkähtää hassunnäköisesti paikallaan. Leonan mielestä lapset ovat epäilyttäviä olentoja ja vaikka se lapsia sietääkin, niiden aiheuttamat kovat äänet tai yleinen äänekkyys ovat Leonalle liikaa. Siksi neiti yrittääkin pitää elämänsä ihmislapsi vapaana, ihan vain varmuuden vuoksi.

Leonan karsinalle mennessä ovella on usein ensimmäisenä vastassa tamman takalisto. Vaikka Leona yleensä katselee karsinasta uteliaasti maailman menoa, osaa se aina kääntyä sopivasti pylly tarjolle. Yleensä ei ole kovinkaan suurta vaaraa saada kaviosta, vaan paras tapa on vain astua karsinaan rauhallisen määrätietoisesti. Toki tammakiukkuilupäivinä kannattaa olla astetta varovaisempi… Aran luonteessa alla tamma rakastaa kaikenlaista rakkautta ja rapsuttelua. Kun tämän tamman luottamuksen voittaa, saa siitä ainutlaatuisen sydänystävän, joka rakastaa yhteisiä hellyyden hetkiä. Varustaessa ei pitäisi olla ongelmaa, ellei sitten halua ehdoin tahdoin kolistella satulan kanssa.

Ratsastaessa Leona on hyvin herkkä. Tamma toimii juuri sen tason herkkyydellä, että se hakeutuu ratsastajan painon alle ja heittää kätevästi peppunsa sivuun pysähdyksissä, jos selässä oleva jauhosäkki ei istu keskellä. Liian kovia ohjasotteita Leona protestoi puremalla kuolaimeen kiinni ja pahasti. Siihen vetokisaan ei kannata lähteä mukaan, ellei halua hävitä mennen tullen. Leona harrastaa myös hyvin ikävää hampaiden narskuttelua ollessaan sitä mieltä, että nyt on liian kovakätiset otteet matkassa. Tämä on onneksi harvinaisempaa, sillä perinteinen vetokisa on aina niin ihana vaihtoehto. Liian paukuttelevasta pohkeesta tamma lähtee kuumumaan nopeasti, joten paras ratkaisu on yleensä ratsastaa nopealla kädellä ja hitaammalla pohkeella. Ratsukon ollessa keskenään samalla aaltopituudella Leona toimii lähes ajatuksen voimalla. Ratsastaessakin kovat äänet ovat häiritseviä, joten selkään ei kannata heittää ketään kovinkaan heikkohermoista kaveria.

Myös esteillä kannattaa muistaa olla itse tarkkana oman käden kanssa. Parhaiten tamma toimii, kun ratsastaja malttaa itse olla rauhassa ja antaa tammalle rauhan hyppäämiseen. Ratsastajan kannattaakin keskittyä tuomaan Leona esteelle sopivalle paikalle ja antaa tamman itse hoitaa loput. Ruunikko on varsin ketterä ja nopea esteratsu, mutta erikoisesteet saattavat aiheuttaa tammassa kauhun tuntemuksia.

Muissa paikoissa ja maastossa Leona yrittää pitää rohkeaa naamaa yllä, mutta tamman kanssa on helpompaa varmajalkaisen kaverin ollessa mukana. Heppakaverista on yleensä suunnattomasti apua, mutta rauhallinen käsittelijä toimii oikeastaan yhtä hyvin – olettaen, että käsittelijä tietää mitä tekee. Herttaudestaan huolimatta Leona on kuitenkin tamma, eikä sille kannata ryppyillä vääränä päivänä.

 

      

 

 

Sukuselvitys

 i. Livingston
 trn, 160cm
 ii. Liisari
 rn, 160cm
 iii. Loisto-Liito
 iie. Hulina
 ie. Noituva
 vrt, 161cm
 iei. Kahleva
 iee. Noitavaino
 e. Elda
 prt, 157cm
 ei. Konnun Daniel
 m, 159cm
 eii. Konnun Daivi
 eie. Vilskeriina
 ee. Ellinoora
 vprt, 155cm
 eei. Keihlen Kiivas
 eee. Elviina

Isä, Livingston oli tummaruunikko ori, jolla löytyi kysyntää jalostuskäyttöön jo kilpauransa alkutaipaleella. Livingstonin kasvattaja myi hevosen kaksivuotiaana eteenpäin perhetutulleen yksityiskäyttöön ja koulutettavaksi. Naiset kuitenkin sopivat yhdessä, että kasvattaja käyttää oria jalostukseen omassa kasvatustyössään. Livingston osoittautui kasvaessaan pääasiassa hyväkäytöksiseksi, mutta toisinaan hieman orimaiseksi hevoseksi. Se oli herkkä avuille ja omasi tasaiset askellajit. Ruunikko olikin hyvä kenttähevonen ja kilpaili satunnaisesti myös koulu- ja esteratsastuksessakin hyvällä menestyksellä. Livingston kantakirjattiin uransa aikana toiselle palkinnolle ratsusuunnalle ja sen jälkeen ori jäi täyspainoisesti harraste- ja jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä ori sai kaiken kaikkiaan 24, ennen kuin ori lopetettiin äkillisesti huonontuneen yleiskunnon takia 25-vuotiaana.

Isänisä, Liisari polveutui pääasiassa kenttäpainotteisista suomenhevosista, vaikka kauempaa suvusta löytyikin myös juoksijoita. Ruunikko oli aloittelevan suomenhevoskasvattajan ensimmäinen, varsinainen jalostusori. Ori ostettiin 6-vuotiaana kasvattajaltaan Pohjois-Pohjanmaalta Länsi-Suomeen ja siihen aikaan Liisari olikin uuden omistajansa varsinainen ylpeydenaihe. Ori kilpaili jonkin verran kenttäratsastuksessa satunnaisesti, mutta ensisijaisesti sen käyttö painottui jalostukseen. Liisari oli luonteeltaan melko orimainen ja äänekäs, mutta osasi käyttäytyä edukseen tarpeen tullen. Sillä oli hienot liikkeet ja ryhdikäs rakenne, joka oikeuttikin sen KTK-I -palkintoon uransa aikana. Liisari oli kerennyt astua lähes 45 tammaa, ennen kuin ori löydettiin eräs aamu kuolleena karsinastaan sen täytetty 26 vuotta vain muutamaa päivää aiemmin.

Isänemä, Noituva oli hyvin kiltti ja lempeä vaaleanrautias, joka myytiin alkujaan kasvattajalta junioriesteratsastajan kisakäyttöön. Tamma olikin käyttöön juuri sopiva - kuuliainen, paikkasi ratsastajansa virheitä ja vauhtiakin sillä löytyi tarpeeksi kilparadoille. Valitettavasti tamma loukkaantui kaatumisen seurauksena 11-vuotiaana, eikä siitä saatu enää sopivaa hevosta isommille kilparadoille. Niinpä Noituva myytiin lopulta eteenpäin perhehevoseksi kevyeeseen harrastekäyttöön perheen omalle pihatontille. Toimittuaan pitkään äidin ja tämän tyttären luottoratsuna, haluttiin tammasta teettää pari varsaa maailmalle. Niinpä Noituva varsoikin kahdesti - toinen varsoista myytiin eteenpäin ja toinen jäi perheen tilalle ensimmäiseksi, omaksi kasvatiksi. Noituva puolestaan kuoli ähkyn seurauksena 22-vuotiaana.

Emä, Elda oli hyvin kaunis, punarautias tamma. Se myytiin eteenpäin sisäänratsastuksen jälkeen 3-vuotiaana Etelä-Suomesta Keski-Suomeen, jossa se päätyi yksityisomistukseen eräälle aikuisratsastajalle. Omistaja oli ratsastanut useita vuosia nuoruudessaan ja ratsastuksen pariin takaisin päädyttyään työelämän alkaessa tämä kaipasi omaa hevosta ratsastuskouluhevosten tilalle. Niinpä kunnolla takaisin harrastuksen makuun päädyttyään hän osti nuoren suomenhevosen, jonka kouluttamisessa ratsastuksenopettaja ja tallipaikan tarjoaja avusti tätä alusta lähtien. Elda päätyikin myöhemmin kilpailemaan este- ja kouluratsastuksessa omistajansa kanssa parhaimmillaan Helppo A- ja 90cm-tasoilla. Silloin, kun omistajalla ei ollut kunnolla aikaa liikuttaa hevosta, toimi Elda toisinaan myös tuntiratsuna vähän kokeneemmilla ratsastajilla. Elda varsoi kahdesti - toinen varsoista jäi kotiin ja toinen lähti niin sanotusti maailmalle. Aika jätti tammasta tämän ollessa 17-vuotias, kun se lopetettiin jalkavaivojen vuoksi.

Emänisä, Konnun Daniel asui pitkään Itä-Suomessa kasvattajansa luona, jossa se toimi pääasiassa sukuaan jatkamassa. Daniel oli jo varsana hyvin fiksu ja käyttäytyikin sen mukaan - rauhallisesti ja kuuliaisesti. Toisista hevosista se ei ehkä niinkään välittänyt, mutta ihmisten kanssa se tuli toimeen paremmin kuin hyvin. Kasvattajallaan se kiersi pääasiassa näyttelyitä ja ori kantakirjattiinkin toiselle palkinnolle. Muutamia kertoja ori pääsi starttaamaan myös esteillä ratsuttajansa kanssa, ennen kuin orille alettiiin etsiä uutta kotia 9-vuotiaana. Useamman mutkan kautta väritykseltään musta Daniel löysi kodin puskaradion kautta ja niin siitä tulikin ruunaamisen myötä asiakasratsu lähinnä vaelluksia järjestävälle tilalle. Daniel oli hyvin kiltti ja pidetty työssään, josta se suoriutui kiitettävästi aina kunnioitettavaan 22 ikävuoteen saakka ennen sydämen pysähdykseen kuolemistaan.

Emänemä, Ellinoora oli kuuliainen, työhevossuuntainen tamma. Vaaleanpunarautias oli hyvin kuuliainen ja ihmisystävällinen hevonen, joka tuli toimeen poikkeuksetta kaikkien kanssa. Ellinoora oli omistajaperheensä oman tamman jälkeläinen ja näin ollen heidän ensimmäinen oma kasvattinsa. Perhe asui usean kilometrin päässä asuinkylänsä keskustasta, jonka vuoksi työjuhdalle oli käyttöä. Sen aikaiset työt olivat kuitenkin pääasiassa melko kevyitä, joten pääasiassa tamma oli perheen omaksi iloksi pihassa - olihan se myös hyvä ajo- ja rekihevonen. Myöhemmin Ellinoora kilpaili jonkin verran myös työhevosajokisoissa, joista tammalla oli kotiin viemisenä useasti ruusukkeita. Rautias varsoi neljästi, ennen kuin tamma lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi 19-vuotiaana.

 

 

Jälkeläiset

» 02.10.2018 - sh-o. Kaihon Kekrituli - i. Tappurainen » 15.10.2018 - sh-o. Kaihon Kuuvalssi - i. Kuutamokuje » 22.12.2018 - sh-t. Kaihon Talvia - i. Harmavan Juhannusyö

 

Kilpailukalenteri

Näyttelyt
04.08.2017 - Susiraja, kutsu - irtoSERT (tuom. Vibaja) 00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00
ERJ-sijoitukset (40 kpl)
11.07.2017 - KK Sitruuna, kutsu - 80cm - 01/40
16.07.2017 - KK Sitruuna, 
kutsu - 90cm - 04/40
17.07.2017 - KK Sitruuna, 
kutsu - 80cm - 04/40
19.07.2017 - KK Sitruuna, 
kutsu - 80cm - 01/40
06.08.2017 - Mörkövaara, 
kutsu - 60cm - 03/30
10.08.2017 - Mörkövaara, 
kutsu - 60cm - 03/30
11.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 05/30
04.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 05/30
12.06.2018 - Eucarya Warmbloods, 
kutsu - 100cm - 01/30
13.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 04/30
15.06.2018 - Eucarya Warmbloods, 
kutsu - 100cm - 04/30
15.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 03/30
16.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 01/30
17.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 03/30
17.06.2018 - Eucarya Warmbloods, 
kutsu - 100cm - 03/30
18.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 05/30
18.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 05/30
18.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 05/30
19.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 02/30
19.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 04/30
20.06.2018 - Eucarya Warmbloods, kutsu - 100cm - 05/30
21.06.2018 - Zonjiet Stud, kutsu - 100cm - 05/30
21.06.2018 - Eucarya Warmbloods, 
kutsu - 100cm - 01/30
22.06.2018 - Eucarya Warmbloods, 
kutsu - 100cm - 03/30
23.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 01/30
25.06.2018 - Eucarya Warmbloods, 
kutsu - 100cm - 01/30
27.06.2018 - Eucarya Warmbloods, 
kutsu - 100cm - 01/30
29.06.2018 - Zonjiet Stud, 
kutsu - 100cm - 05/30
03.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 04/30
07.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 03/30
10.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 02/30
12.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 03/30
26.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 05/30
29.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 04/30
29.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - 100cm - 05/30
01.10.2018 - Raatteen Suomenhevoset, 
kutsu - 70cm - 06/40
09.10.2018 - Raatteen Suomenhevoset, 
kutsu - 70cm - 03/40
09.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - 100cm - 03/40
15.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - 100cm - 03/40
17.10.2018 - Raatteen Suomenhevoset, 
kutsu - 70cm - 01/40
KRJ-sijoitukset (40 kpl)
06.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, kutsu - Helppo A - 05/30
06.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 03/30
08.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 03/30
09.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 03/30
09.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 04/30
10.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 02/30
12.06.2018 - Routapirtin tila, 
kutsu - Helppo A - 04/30
13.06.2018 - Branwen Farm, 
kutsu - Helppo A - 01/30
14.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, kutsu - Helppo A - 04/30
15.06.2018 - Routapirtin tila, 
kutsu - Helppo A - 02/30
15.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 01/30
15.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 04/30
16.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 04/30
16.06.2018 - Routapirtin tila, 
kutsu - Helppo A - 01/30
19.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 02/30
20.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 01/30
20.06.2018 - Branwen Farm, 
kutsu - Helppo A - 02/30
21.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 02/30
23.06.2018 - Routapirtin tila, 
kutsu - Helppo A - 01/30
24.06.2018 - Routapirtin tila, 
kutsu - Helppo A - 02/30
25.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, kutsu - Helppo A - 04/30
26.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 04/30
26.06.2018 - Routapirtin tila, 
kutsu - Helppo A - 03/30
27.06.2018 - Hukanhelmen Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 01/30
27.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 02/30
29.06.2018 - Routapirtin tila, 
kutsu - Helppo A - 04/30
29.06.2018 - Kalman Suomenratsut, 
kutsu - Helppo A - 03/30
04.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - Helppo B - 03/40
06.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - Helppo B - 04/40
22.10.2018 - Runoratsut, 
kutsu - Helppo B - 06/40
22.10.2018 - Brusque Ponies, 
kutsu - Helppo B - 07/50
23.10.2018 - Brusque Ponies, 
kutsu - Helppo B - 07/50
23.10.2018 - Runoratsut, 
kutsu - Helppo B - 01/40
25.10.2018 - Runoratsut, 
kutsu - Helppo B - 03/40
25.10.2018 - Brusque Ponies, 
kutsu - Helppo B - 04/50
26.10.2018 - Runoratsut, 
kutsu - Helppo B - 03/40
27.10.2018 - Runoratsut, 
kutsu - Helppo B - 06/40
30.10.2018 - Runoratsut, 
kutsu - Helppo B - 02/40
31.10.2018 - Brusque Ponies, 
kutsu - Helppo B - 07/50
02.11.2018 - Brusque Ponies, 
kutsu - Helppo B - 05/50
KERJ-sijoitukset (40 kpl)
24.05.2018 - Hengenvaara, kutsu - Helppo - 05/50
05.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 02/30
07.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 04/30
16.06.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
02.07.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
10.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
12.07.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
15.07.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 03/30
23.07.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 05/30
23.07.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 05/30
24.07.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 02/30
27.07.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
30.07.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 02/30
03.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - Helppo - 02/40
04.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - Helppo - 04/40
09.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - Helppo - 01/40
11.10.2018 - Kaihovaara, kutsu - Helppo - 01/30
12.10.2018 - Ristikallio, 
kutsu - Helppo - 03/40
15.10.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 04/30
22.10.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 04/30
29.10.2018 - Kaihovaara, kutsu - Helppo - 02/30
30.10.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 03/30
02.11.2018 - Kaihovaara, kutsu - Helppo - 04/30
03.11.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 05/30
07.11.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
07.11.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 03/30
10.11.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 03/30
11.11.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 03/30
17.11.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 03/30
18.11.2018 - Kaihovaara, kutsu - Helppo - 02/30
20.11.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 05/30
25.11.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 02/30
27.11.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 04/30
30.11.2018 - Riimuvaara, 
kutsu - Helppo - 04/30
12.01.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 03/30
18.01.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
19.01.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 05/30
20.01.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 01/30
21.01.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 02/30
26.01.2018 - Kaihovaara, 
kutsu - Helppo - 05/30

 

Päiväkirja

15.02.2018 - Kevyttä sileätreeniä, kirjoittajana omistaja - 328 sanaa

Leona oli jäänyt yksin tarhaan hetkeä aikaisemmin, kun tarhakaverit Hilla ja Tinka olivat päässeet jo sisälle Emilin toimesta. Ruunikko ravasi mua vastaan tarhan portille heti, kun se havaitsi mun tuloni. Se hörähti hiljaa ja selkeästi lähtisi mieluummin mukaani, kuin jäisi yksin tarhaan illan pimetessä hiljalleen.

Tamma oli kovin tuttavallinen harjauksen aikana. Se tutki uteliaasti taskut sekä kädet ja hamusi varovasti hiuksiani. Leona oli kerännyt paljon rohkeutta meillä ollessaan ja nykyään se olikin kotioloissa melko helppo käsitellä niin mun, kuin Emilinkin toimesta. Muita ratsuttajia se vähän tuppasi vierastamaan, mutta käyttäytyi kuitenkin aina tosi nätisti. Perusteellisen harjauksen sekä jalkojen tarkistuksen jälkeen heitin Leonalle selkään koulusatulan ja päähän pujotin meksikolaiset suitset. Olin huomannut, että tamma toimi parhaiten kumisella oliivikuolaimella ja nyt se olikin ollut meillä ihan säännöllisessä arkikäytössä.

Vaikka päivä oli alkanut selkeästi jo pitenemään, niin kuuden jälkeen taluttaessani tammaa maneesiin oli pihalla jo pimeää. Leona käveli reippaasti perässäni ja vaikutti lähtevän positiivisella asenteella töihin. Viimeaikaiset treenit olivatkin sujuneet hienosti, jonka huomasi myös hevosen mielialasta. Maneesissa ei ollut muita, mutta valot olivat edellisen ratsukon jäljiltä vielä päällä. Talutettuani ruunikon sisälle, kiristin satulavyötä hieman ja nousin selkään.

Kun olin kävellyt hetken pitkin ohjin ympäri maneesia, aloin hiljalleen ottamaan tuntumaa tamman suuhun. Se vaikutti heti kovin vireältä ja käytti myös takapäätään aktiivisesti liikkuessaan. Tamma ei painanut kädelle, vaan päinvastoin tuntui miellyttävän kevyeltä ratsastaa. Lämmittelin tekemällä paljon pysähdyksiä, käynti-ravisiirtymisiä ja eri kokoisia ympyröitä. Leona reagoi nopeasti ja alkoi pyöristyä nopeasti peräänantoon.

Työstin vähän vastalaukkaa molempiin suuntiin, joista vasen tuntui hitusen toista kierrosta haastavammalta ratsulleni. Leona suoriutui kuitenkin hienosti ja mikä tärkeintä - yritti parhaansa. Tein lopuksi muutamat avotaivutukset ja pohkeenväistöt ravissa, kunnes jäin sitten kävelemään loppukäynnit. Ratsastin vähän alle tunnin, sillä tammalla oli eiliseltä valmennus takanaan. Treeni olikin kokonaisuudessaan lopulta melko kevyt, mutta kerkesihän siinä tulla kuitenkin meille molemmille hiki. Hetken kävelyn jälkeen kiitin tammaa ja liu'uin alas selästä. Löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet takaisin ylös, jotta ne eivät osuisi ikävästi tamman kylkiin. Ratsastuksen jälkeen hoidin tamman pikaisesti ja jätin sen karsinaan odottelemaan iltaruokaansa loimitettuna.

 

14.01.2019 - Sunnuntaikäppäily, kirjoittajana omistaja 269 sanaa

Leonalla ja Pellalla oli molemmilla luvassa vähän kevyempi päivä, joten mikäs sen parempaa kuin lähteä porukalla pienelle kävelylle Suomen talvikeleihin. Pakkasta oli lähemmäs -20 astetta ja minä tunnetusti vilukissana olisin pukenut mielelläni päälleni vaikka pilkkihaalarin, jos olisin sellaisen omistanut. Tyydyin kuitenkin kerrospukeutumaan parhaani mukaan vaatekaapin antimiin.

Emil sai luvan ottaa käsiteltäväkseen Pellan ja minä otin Leonan ihan vain sitä varten, että Leona tuli selkeästi parhaiten toimeen mun kanssa. Harjailimme hevosten karvat lävitse tallissa ja tarkistimme tuttuun tapaan kaviot. Nopeasti sen jälkeen päästiinkin matkaan taluttaen hevosia maastakäsin.

Päädyimme kävelemään kotitalon takana olevaa, vähän leveämpää tietä pitkin, joka kulki pitkin pellon reunaa. Siinä mahduimme kävelemään vieretysten ja näin myös juttelemaan samalla. Vaikka pakkasta olikin omaan makuuni jo enemmän kuin tarpeeksi, oli silti mukava keretä tehdä jotain muutakin, kuin paperityötä. Tallin perustamista suunnitellessa sitä helposti ajattelee, että pääsee joka päivä ratsastamaan ja tekemään kaikenlaista hevosten kanssa. Vaan mitä vielä - hyvä, jos välillä kerkesi kerran viikkoon hevosen selkään. Tänään oli kuitenkin rauhallinen päivä ja oma mielikin kerkesi levätä tässä hetkessä.

Molemmat hevoset käyttäytyivät varsin siivosti ja olivat hyvin rauhallisia. Naapureiden lehmät aiheuttivat kuitenkin hieman hämmennystä ja erityisesti Leonassa pientä järkytystäkin. Se katseli korvat tötteröllä noita laikukkaita olioita ja oli valmis ottamaan jalat alleen hetkenä minä hyvänsä. Pella puolestaan olisi tehnyt mielellään lähempääkin tuttavuutta ja se päätyikin ihan kosketuksiin yhden lehmän kanssa. Ne haistelivat toisiaan aidan yli ja näyttivät sen verran suloisilta, että pitihän mun napata Facebookiin postattavaksi kuva niistä. Tämän pienen hetken jälkeen lähdettiin kuitenkin takaisin kohti kotia.

Päästyämme takaisin talliin mulla oli varpaat villasukista huolimatta kohmeessa. Hevosten turpakarvat olivat huurussa ja jalat lumessa. Hoidimme molemmat tammat perusteellisesti, ennen kuin jaoimme niille päiväruoat.

 

20.12.2018 - Klippaushetki, kirjoittajana omistaja - 216 sanaa

Leona tapitti mua suoraan silmiin kuin kajahtanutta karsinansa ovelta. Sillä ei ollut selkeästi aikomustakaan liikkua senttiäkään lähemmäs mua ja tuota kummallista kapistusta, jota mä kädessäni pidin. Tuo pitelemäni kummajainen oli nimeltään klipperi ja se kauhistutti Leonaa jostain syystä aivan hirveästi. Tänään tamma-parka kuitenkin joutuisi tuon laitteen käsiteltäväksi, sillä tamman olin päättänyt, että tamman olisi aika luopua paksusta kuontalostaan.

Leona oli menestynyt viimeaikoina hyvin kaikissa kolmessa lajissa, enkä omistajana olisi voinut olla ylpeämpi pikkutammastani. Se oli ollut myös pääosin tosi kiva ratsastaa ja käsitellä, vaikka toisinaan uudet paikat olivatkin jännittäneet. Leona oli kerennyt pyöräyttää jo kolme varsaakin - aika oli vierähtänyt hevosten kanssa niin tajuttoman nopeasti, etten pysynyt itsekään enää edes perässä tilan tapahtumien ajankohdista. Leona oli joka tapauksessa osoittautunut yhdeksi mun lempihevosista ja kapusin mielelläni itse tamman selkään työntekijöiden sijaan, kun aika vaan antoi myöten.

Siinä tammaa klippaillessani tajusin yhtäkkiä uppoutuneeni hetkeksi täysin omiin ajatuksiini. Klipperi surisi kovaäänisesti ja Leona tuntui yhä vähän jännittyneeltä, mutta oli seissyt koko klippauksen ajan nätisti paikallaan. Se tuntui silti olevan helpottunut, kun viimein sammutin tuon hurisevan laitteen ja tamma uskalsi viimein liikuskella tavalliseen tapaansa. Kun tamma oli kokonaan siistitty irtokarvoista tarjosin sille palkinnoksi muutaman omenan puolikkaan ja rapsutuksen, joista tamma näytti nauttivan. Se osasi olla hyvin hellyydenkipeä aika ajoin ja olin iloinen, että se tuntui kiintyneen muhun yhtälailla kuin mä siihen.



Ulkoasun kuvat © Cherie, CC BY-NC 2.0

©2019 Kaihovaara - suntuubi.com